Espanjan toisen tasavallan pakolaishallitus

Espanjan toisen tasavallan pakolaishallitus (esp. Gobierno de la República Española en el exilio) oli vuosina 1939–1977 kenraali Francon sotilasdiktatuurin aikana maanpaossa toiminut pakolaishallitus.

Kansallismielisten voittoon päättyneen sisällissodan jälkeen Espanjan toisen tasavallan hallitus pakeni huhtikuussa 1939 Pariisiin, jossa se toimi toukokuuhun 1940 saakka. Natsi-Saksan miehitykseen aikana pakolaishallitus oli Meksikon pääkaupungissa Méxicossa, josta se palasi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Pariisiin vuonna 1946.

Pakolaishallituksella oli diplomaattiset suhteet Meksikon, Panaman, Guatemalan, Venezuelan, Puolan, Tšekkoslovakian, Unkarin, Jugoslavian, Romanian ja Albanian kanssa.^[1] Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto ei tunnustanut koskaan pakolaishallitusta ^[2]

Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 kuningas Juan Carlos I:n aloitti Espanjan siirtymisen demokratiaan. Vuonna 1977 maanpaossa olleet tasavaltalaiset hyväksyivät monarkian uudelleen perustamisen ja tunnustivat Juan Carlos I:n Espanjan lailliseksi hallitsijaksi. Avainhetki koitti, kun sosialistijohtajat Felipe González ja Javier Solana tapasivat Juan Carlosin Zarzuelan palatsissa Madridissa – aiemmin lujasti tasavaltalaiset sosialistit antoivat hiljaisen kannatuksen monarkialle.

Espanjan tasavallan hallitus hajotettiin virallisesti 1. heinäkuuta 1977 ja kuningas Juan Carlos I otti vastaan ​ pakolaishallituksen johtajat seremoniassa Madridissa.

1. ↑ Yossi Shain (ed). Governments-in-Exile in Contemporary World Politics. New York: Routledge. 1991. s. 152.
2. ↑ Martin Ebon. World Communism Today. New York: Whittlesey House. 1948. s. 252.